Astrid Lindgrens värld. osa 7.

Sitten matkasimme tänne Nilss Holgerssonin värld.

Sisälle emme päässeet. Aukasvat vasta kesemmällä.
aidan yli Riku otti kuvan ja sillä näkyi olevan kaiken laisia seikkailupaikkoja.
Jatkoimme matkaa.

Tulimme Melukylään.
Täällä ovat kuvanneet Barnen i Bullerbyn.
Näissä oli asukkaita mutta saatiin katsella vain ulkoa.

Lapset saivat leikkiä

Ihan niinkuin Melukylän lapset.

Siellä oli myös tällainen vanha puu jossa reikä keskellä.

Sinnehän piti sisälle mennä.

Oli kahviaika.

Luonnossa maistuu.

Lauma lehmiä tuli katsomaan mitä me täällä tehdään.

Rebecka teki voikukista seppeleet lapsille.

Katri sai Stellan seppeleen ja Reilyllä oli vielä eväät syömättä.

Kylläpä niitä lehmiä olikin paljon.

Se oli lapsista mieluisaa ja myös meille aikuisillekin kun eihän niitä tahdo enään ulkona nähdä.

Olipa siellä iso sonnikin.

Pieniä vasikoitakin.

Tämä on pelottavan näköinen härkä.
Tuli mieleen Suur-Sarvilahden lehmät ja siellä oli vihainen sonni jota kaikki pelkäsivät.
Siskot olivat paimentamassa lehmiä ja karkuun piti mennä ison kiven päälle kun sonni tuli.

Tämä oli tämän päivän huippu.
Melukylässä oli myös 1000 vuotta vanha kirkko

Sitä menimme katsomaan.
Rebekan autossa oli jarrut kuumana ja haisi tosi pahalta.
Olikohan tyttö ajanut käsijarru päällä.
Vähän oli huolestunut mistä moinen haju johtui.

Sisälle emme päässeet sillä olisi pitänyt soittaa niin olisivat tulleet aukaisemaan.

Katsoimme vai ikkunasta sisälle.

Hieno paanukirkko.

Reily leikki piilosta.
Näetkö missä on piilossa.?

Kellotapuli.

Kaunis kirsikkapuu kirkon takana.

Kiipesimme kirkon vieressä olevaan mäennyppylään rappuja pitkin

Toiset katselivat maisemia ja muinaismuitoja,

Lapsille riitti penkki leikkipaikaksi.

Joka paikassa oli kirsikkapuita.

Sitten oli aika jatkaa matkaa Kathulttiin.

Sieltä ensi postauksessa.
Jotenka hei vaan ensikertaan.♥ ♥