Lapin matka 4. 25/8-14 Särkitunturin vaellus

Irma- sisko  kumppaneineen ja Sari olivat tulleet jo aikaisemmin.
Lämpimät halaukset ja lämmitetty sauna odottivat kun tulimme 
 klo. 21 Särkijärven majalle, jossa vietämme viikon.
 ♥ ♥
Seuraavana aamuna (nuoriso) Susanne, Kai ja Sari lähtivät ajamaan Kilpisjärvelle ja omiin seikkailuihinsa. He kun haluavat kuvat lintuja ym.
Sulo ja Into kävivät nostamassa verkot.
Sitten lähdimme vaeltamaan Särkitunturille.
Suinpäin metsään.
Vähän väärästä paikasti, sillä lähdimme moottorikelkka rataa pitkin ja sehän oli märkää suota.  

Suuntasimme suoraan metsään ja arviosta kävelimme siinä toivossa että löydämme tunturin laelle.

Tuli extra kilometriä.
No ei haitannut kauniissa metsässä vaelsimme ja puolukoita söimme välillä.

Tuonnepäin menkää näyttää vanha mänty.

Löysimme kuin löysimmekin laelle.

Täällä ylhäällä on kaunis pieni järvi, ja sen rannalla kota.

Viimeksi kun kävimme täällä niin minä ja Irma uimme tuossa jävessä. Ei meillä ollut uikkareita vaan hyppäsimme veteen ilman vaatteita. Siitä on kai toistakymmentä vuotta.

Täältä on kauniit näköalat,

Kuvasta näyttää kuin olisi tasaista.

Olemme kuitenkin aika korkealla

Tunnistatko nuo tunturit?

Tuolla kaukana.

Kiertelimme täällä ylhäällä ja ihailimme maisemaa.

Lisää kuvateksti

Irma filmaa.

Jorma kalastaa

Minun kengät rupesi nauramaan.
Taitaa olla nälkä. Hih.
Onhan näillä vaellettu paljon ja nyt kengät tykkää että riittää jo.
Katsotaan.

Nyt oli aika lähteä mökillepäin.
On täällä jo vähän ruskaa.

Välillä piti levähtää.

Ilma on täällä puhdasta koska noin paljon naavaa puissa.

Takaisinpäin kävelimme polkua pitkin alas.
Polun varrella oli pieni kaunis metsälampi ja grillitupa jossa oisi voinut vaikka yöpyä. Joku taiteilia siellä istui, varmaan maalasi tuon järveä paperille.

Me jatkoimme kuitenkin kävellen omalle mökille.
Nyt vatsa jo kurnii.
Tulihan tuota vaellettua olisiko 15 km.
Ei ihme jos jo kurniikin.

Kylläpä ruoka maistuikin.