Sitten matkasimme tänne Nilss Holgerssonin värld.
Sisälle emme päässeet. Aukasvat vasta kesemmällä. aidan yli Riku otti kuvan ja sillä näkyi olevan kaiken laisia seikkailupaikkoja. Jatkoimme matkaa. |
Tulimme Melukylään. Täällä ovat kuvanneet Barnen i Bullerbyn. Näissä oli asukkaita mutta saatiin katsella vain ulkoa. |
Lapset saivat leikkiä |
Ihan niinkuin Melukylän lapset. |
Siellä oli myös tällainen vanha puu jossa reikä keskellä. |
Sinnehän piti sisälle mennä. |
Oli kahviaika. |
Luonnossa maistuu. |
Lauma lehmiä tuli katsomaan mitä me täällä tehdään. |
Rebecka teki voikukista seppeleet lapsille. |
Katri sai Stellan seppeleen ja Reilyllä oli vielä eväät syömättä. |
Kylläpä niitä lehmiä olikin paljon. |
Se oli lapsista mieluisaa ja myös meille aikuisillekin kun eihän niitä tahdo enään ulkona nähdä. |
Olipa siellä iso sonnikin. |
Pieniä vasikoitakin. |
Tämä oli tämän päivän huippu. Melukylässä oli myös 1000 vuotta vanha kirkko |
Sitä menimme katsomaan. Rebekan autossa oli jarrut kuumana ja haisi tosi pahalta. Olikohan tyttö ajanut käsijarru päällä. Vähän oli huolestunut mistä moinen haju johtui. |
Sisälle emme päässeet sillä olisi pitänyt soittaa niin olisivat tulleet aukaisemaan. |
Katsoimme vai ikkunasta sisälle. |
Hieno paanukirkko. |
Reily leikki piilosta. Näetkö missä on piilossa.? |
Kellotapuli. |
Kaunis kirsikkapuu kirkon takana. |
Kiipesimme kirkon vieressä olevaan mäennyppylään rappuja pitkin |
Toiset katselivat maisemia ja muinaismuitoja, |
Lapsille riitti penkki leikkipaikaksi. |
Joka paikassa oli kirsikkapuita. |
Sitten oli aika jatkaa matkaa Kathulttiin. Sieltä ensi postauksessa. Jotenka hei vaan ensikertaan.♥ ♥ |
Oi, teillä on ollut niin ihana reissu Astrid Lindgrenin satuhahmojen maailmassa. Tuolla minäkin haluaisin käydä.
VastaaPoistaSe on todelle kiinnostava paikka ja varsinkin lapsille jotka ovar lukeneet tai katsoneet Pepin filmejä.
Poista